Vaakunan historia

 

VAAKUNAN HISTORIA


Pikalinkit

 

Tiedustelut
› 
Ritarihuoneenkansliasta

 

Vaakunan historia

Aatelisvaakunat ovat sukumme aateli esi-vanhempiemme tunnuksia

Lineaarisessa järjestyksessä useat esivanhempamme ja edelleen heidän vanhemmat ovat nauttineet aateluudesta, tästä huolimatta periytyvyys katkeaa osaltamme aatelisten perheen tyttärien naitua puolisonsa säätynsä alemmasta säädystä, edustamme kuitenkin pappi, valtaporvari, porvari ja talonpoikaisaateliaa (rusthollareita). Selkeyttämisen vuoksi; Aateluus periytyy suorassa mies ja naislinjassa, mutta naislinjassa aateliperheiden  tyttäret perivät ainoastaan aateluuden naituaan aatelisen puolison. Aateli esivanhempiemme  jälkeläisinä nautimme aatelisten verenperimystä aatelittomana sukuna ja niiden jälkeläisinä. Suvussamme on haaroja jotka ovat lineaarisesti geenipoolissa esitettyihin aatelisukuihin, siksi sivustolla on esillä aatelisvaakunoita, tästä huolimatta emme hyväntavan mukaisesti voi kantaa aatelisvaakunaa, vaikka vaakunatunnuksen käyttöä ei varsinaisesti kiellettäisikään, muiden osalta tunnuksen väärinkäytöstä voidaan määrätä sakkoa.

 

 

 

HENKILÖLISTAUS

 

 

(c) Martti Siltamäki

Horn af kankaansuku

 

 

 

 

(c) Martti Siltamäki

Ehrnrooth jälkeläiset

VAAKUNAN HISTORIAA

 

 

Sukuvaakuna on vaakuna, joka kuuluu tunnuksena yksittäiselle suvulle. Sukuvaakunat voivat olla joko aatelisten sukujen tunnuksina toimivia aatelisvaakunoita tai aatelittomia porvarisvaakunoita. Alkuaan sukuvaakunat ovat lähtöisin henkilövaakunoista, jotka ovat periytyneet suvussa. Skotlannissa sukuvaakunat ovat edelleen henkilövaakunoita, ja ainoastaan suvun päämies käyttää suvun vaakunaa alkuperäisenä ilman erottelua. Sukuvaakuna periytyy  isältä kaikille lapsille ja näistä lapsista edelleen poikien kaikille lapsille. Ns. sukuseuravaakuna on eri asia kuin periytyvä sukuvaakuna, ja se on rinnastettavissa minkä tahansa muun yhdistyksen tai seuran vaakunaan. Jotkut suvut ovat käyttäneet sukuvaakunaa myös sukuyhdistyksen vaakunana. Klassisen selityksen mukaan keskiajan haarniskoidut ritarit alkoivat käyttää kilvissään vaakunatunnuksia, jotta heidät olisi mahdollista tunnistaa taistelukentällä. Myöhemmin on tosin epäilty, että kilven merkitys yksittäisten ystävien ja vihollisten erottamisessa toisistaan taistelun keskellä lienee ollut vähäinen. Ritarien tunnistautumisella oli kuitenkin keskiajan kunniakulttuurissa tärkeä sosiaalinen merkitys ja siten he myös pystyivät erottautumaan alempisäätyisistä sotilaista.

Vaakunoiden käyttö alkoi muuttua systemaattiseksi noin vuodesta 1130 alkaen ja tällöin alkoi kehittyä myös vaakunoihin liittyvä heraldiikka. Vaakunoista alkoi vähitellen tulla perinnöllisiä, mutta aluksi oli mahdollista, että esimerkiksi mies saattoi käyttää vaimonsa tai vasalli herransa vaakunaa. Vaakunoiden käyttö levisi nopeasti ritareilta alempien yhteiskuntaryhmien ja yhteisöiden käyttöön. Pohjoismaissa muodostui aatelissukujen etuoikeudeksi käyttää vaakunassaan tiettyjä elementtejä erotukseksi muista vaakunoista. Niitä olivat muun muassa vaakunakilven ylle kuvattu turnajaiskypärä, arvokruunu sekä kilpeä kannattelevat hahmot. Aatelittomilta nämä kiellettiin Ruotsissa lopullisesti kuninkaallisella asetuksella vuonna 1762. Koska Pohjoismaissa sukunimien käyttö yleistyi myöhään, monet suvut ottivat nimensä vaakunassaan esiintyneestä aiheesta. Suomessakin yleistyi 1600-luvulla tapa käyttää aatelisvaakunoita hautajaisissa ja ripustaa niitä aatelisten kotipitäjien kirkkojen seinille  Suomen aatelissukujen vaakunoista pitää kirjaa Ritarihuone. Suomen aatelisto yhteisönä omistaa Ritarihuoneen palatsirakennuksen.

Suomen ritarihuoneeseen merkittyjen sukujen arvonimet perustuvat ritarihuonejärjestykseen vuodelta 1918. Ritarihuone julkaisee joka kolmas vuosi aateliskalenterin, viralliselta nimeltään Suomen ritariston ja aateliston kalenterin, johon merkitään kaikki elossa olevat ritarihuoneeseen merkittyjen sukujen jäsenet. Näitä aatelissukuja on hengissä runsaat 150. Suomen ritaristo ja aateli käsittää noin 6 000 henkilöä. Vuonna 2012 oli mieslinjaisia sukuja jäljellä 4 kreivillistä, 25 vapaaherrallista ja 119 arvonimetöntä aatelista sukua sekä lisäksi 16 naislinjaisina säilynyttä sukua. Aatelittomia sukuvaakunoita kutsutaan Saksassa ja pohjoismaissa yleisesti porvarisvaakunoiksi (engl. burgher arms) ja näillä tarkoitetaan paitsi varsinaisten porvarien eli kauppiaiden ja käsityöläisten lisäksi myös pappien ja talonpoikien käyttämiä vaakunoita. Porvarisvaakunoita on käytetty keskiajalta asti eivätkä ne aluksi eronneet mitenkään aatelisvaakunoista. Porvarisvaakunoita on käytetty kaikkein eniten Sveitsissä, Alankomaissa ja Saksassa Itä- Friisinmaalla, jossa niiden määrä on runsaasti ylittänyt aatelisvaakunoiden määrän. Joissain maissa porvarisvaakunat ovat olleet kiellettyjä. Porvarisvaakunaan kuuluu ns. pistokypärä ilman kaulakorua tai kruunua. Porvarisvaakunoita rekisteröi Suomessa epävirallisesti Suomen Heraldinen Seura.

 

Vaakuna Ja nimitietoutta Alun perin nykyiset aatelisvaakunoiksi kutsumamme symbolit olivat vaakunakilpiä, joiden tarkoitus oli toimia tuntomerkkeinä taistelukentällä. Vaakunan kuvaus sisältyy kullekin aatelissuvulle aateloinnin yhteydessä annettuun vaakunakirjaan, jossa myös on vaakunan kuva. Taiteellinen muotoilu on sitten vaihdellut ajan ja maun mukaan. 1800-luvun lopussa nuori George Granfelt sai tehtäväkseen piirtää kaikki sukuvaakunat, jotka sitten vuonna 1889 julkaistiin kirjassa Vapenbok för Finlands Ridderskap och Adel. Aateloinnin yhteydessä ylennetty henkilö otti usein itselleen uuden sukunimen. 1700-luvulle asti riitti pelkkä ilmoitus uuden sukunimen ottamisesta, koska sukunimet eivät juurikaan siihen saakka olleet käytössä aateliston ulkopuolella. Ylennetyn henkilön aateloinnin yhteydessä ottama nimi perustui usein vaakunakuvaan tai liittyi siihen tilaan tai muuhun maantieteelliseen paikkaan, josta suku oli peräisin. "Porvarillisen" sukunimen säilyttäminen, toisinaan pienin muutoksin tai jonkinlaisin lisäyksin, tuli yhä yleisemmäksi aateloitujen keskuudessa 1800-luvulla. Nimi itsessään ei siis tarkoita aateluutta. Saman suvun sekä aateliset että aatelittomat haarat voivat näin ollen kantaa samaa sukunimeä. Kolme sukua on aateloinnin yhteydessä ottanut suomenkielisen sukunimen. Myös muissa suvuissa esiintyy suomalaisia nimimuotoja, koska tietyt suvun jäsenet ovat valinneet sukunimestään suomalaistetun muodon tai suomentaneet nimensä.

 

Lähdetietoja

  1. Ritarihuone: riddarhuset.fi
  2. Aateliskalenteri: wikipedia.org/Aateliskalenteri
  3. Wikipedian Aateliskalenteri: Luettelo Suomen aatelissuvuista
  4. Tietoa: aatelissuvuista ja niiden vaakunoista: klikkaa tästä
  5. Aatelointi: wikipedia.org/Aatelointi
  6. Aateli: wikipedia.org/Aateli
  7. Suomenheraldinen seura: heraldica.fi
  8. Wikipedia sukuvaakuna: wikipedia.org/Sukuvaakuna