Pahlen / De la Motte

 

DE LA MOTTE


Pikalinkit

›  ETUSIVU
›  TIEDOTTEET
›  TAPAHTUMAT
›  ILMOITTAUDU
›  HALLITUS
›  LIITY JÄSENEKSI
›  SÄÄNNÖT
›  VAAKUNA
›  LEHTIARTIKKELIT
›  SUKUTIETO LOMAKE
›  FACEBOOK
›  PALAUTE

 

De la Motte vaakuna

De la Motte
.
Suku rekisteröity Suomen ritarihuoneelle nro: 23.
.
.
.
De la MOTTE-SUVUN VAIHEITA 1600- JA 1700-LUVUILLA

Ruotsi-Suomen historiassa oli 1500-luvun loppu ja 1600-luvun alku monenlaisten käymistilojen aikaa. Kustaa Vaasan poika Juhana III (hallitsijana 1568-1592) oli naimisissa Puolalaisen prinsessan Katarina Jagellonikan kanssa ja heidän poikansa Sigismund oli Puolan ja Ruotsin hallitsijana 1592-1599. Kuitenkin Kustaa Vaasan kolmas poika Kaarle-herttua toimi Ruotsissa valtionhoitajana ja hän yllytti ruotsalaisia veljenpoikaansa vastaan. Suomen aatelisto oli lähes kauttaaltaan Sigismundin puolella toivoen Ruotsin ja Puolan liiton paremmin suojelevan valtakuntaa venäläisvaaralta. Kaarle yllytti Suomen talonpojat kapinaan Suomen käskynhaltijaa Flemingiä vastaan ja alkoi ns. Nuijasota (1596-1597). Seuraavana vuonna 1598 Kaarle-herttua voitti Sigismundin joukot Stångejoella ja vuonna 1599 hän valloitti Suomen rangaisten julmasti Sigismundille uskollisina pysyneitä aatelisia ja virkamiehiä. Useat menettivät sekä maansa että henkensä. Kaarle-herttuasta tuli Ruotsin kuningas 1604.

.

Autioituneet tilat Kaarle-herttua lahjoitti sotilailleen ja useille ulkomaalaisille aatelisille. Niinpä de la Motte-suku ilmestyi Suomeen ja sen ensimmäinen edustaja Samson de la Motte sai Sääksmäen Lahisten kartanon haltuunsa 2.1. 1600 ja hän yleni Ruotsin armeijassa kenraalimajuriksi. Suku merkittiin aatelismatrikkeliin Ruotsissa 1642. Suvulla ei ollut enää edustajaa Ruotsissa 1809, mutta Suomessa se merkittiin aatelismatrikkeliin 1818. Lopullisesti suku sammui 1886. Lahisten kartanon suku menetti 1720. Suvun hallussa oli myös lukuisia muita taloja ja kartanoita, mm Saarijärven Vahangan kylän talot vuoteen 1694.
.
.
SAMSON de la MOTTEN JÄLKIPOLVIA
.
Taulu 1.
I. Samson de la Motte. (vanhempi). Syntynyt Ranskassa. Kuollut 1620 Sääksmäellä Sai 2.1. 1600 läänityksenä Sääksmäen Lahisten kartanon. Oli majurina mukana Wolmarin piirityksessä 1601, sai ratsumestarin arvon 1603 ja tehtäväkseen kuljettaa koko jalkaväki Hämeestä Narvaan 1606. Hänen säterioikeutensa Sääksmäen Lahisten ja Kantalan kartanoihin vahvistettiin 22.3. 1613. Hän yleni kenraalimajuriksi ja on elänyt vielä 6.3.1620. -Puoliso 1:o Anna Rapp. -Puoliso 2:o Brita Munck af Fulkila. Eli 1642 Lempilän säterissä Halikossa. Hänen vanhempansa ovat Turun linnan käskynhaltija Michel Påvelsson (aateloituna Munck af Fulkila) ja Margaretha Tomasdotter (Starck).
.
.
II. Lapsia:
Samson de la Motte. (nuorempi).  Taulu 2.
Frans de la Motte. Kuollut 1653 Sääksmäellä Kantalan kartanossa. Peri Sääksmäen Kantalan kartanon ja sai siihen säterioikeuden 10.9.1640. Palveli luutnanttina Savon rykmentissä. Perheeseen syntyi poika, joka kuoli noin 1646. -Puoliso Hedvig Catharina von Blix. Hänen vanhempansa olivat Olof von Blix ja Anna von Dücker. Avioliitto Frans de la Motten kanssa oli Hedvig Catharinan ensimmäinen. Ennen vuotta 1647 hänet vihittiin toiseen avioliittoon luutnantti Magnus Ållongrenin kanssa, joka kuoli noin 1662, ja vuonna 1663 kolmanteen avioliittoon majuri Casper Fredrik Knorringin kanssa. Sekä Ållongren että Knorring kuuluivat Suomen aatelistoon. Magnus von Ållongren oli Evert Johan Ållongrenin veli, joka omisti Hauholla Ilmoilan kartanon ja hakattuaan kuoliaaksi erään talonpojan joutui maanpakoon. Kuningatar Kristiinan annettua armahduskirjan Ållongren palasi Suomeen 1652.
Elisabet de la Motte. Kuollut 1642 Sääksmäellä.
Carl de la Motte. (vanhempi). Kuollut 1653 Sääksmäellä.  Taulu 3.
.
.
Taulu 2.
II. Samson de la Motte (nuorempi) (isä Samson de la Motte, taulu 1).). Oli 1606 eversti Christer Somen palveluksessa Liivinmaalla. Kaatui Saksanmaalla. -Puoliso Margareta Larsdotter. Margaretan vanhemmat ratsumestari Lars Andersson (kuuluu suomalaiseen aatelissukuun Botila) ja Margareta Munck af Fulkila.
.
.
.III. Lapsi:
Margareta de la Motte. Kuollut 1692 Turussa. Haudattu Turun tuomiokirkkoon. -Puoliso Gustaf Grass. Syntynyt 1626. Kuollut 1694. Maaherra. Aateloituna vapaaherra Grass.
.
.
Taulu 3.
II. Carl de la Motte, Carolus Caroli, nobilis 867 (vanhempi) (isä Samson de la Motte, taulu 1). Kuollut 1653 Sääksmäellä. Palveli kornettina Turun läänin ratsuväkirykmentissä 1637 ja luutnanttina 1639, oli ratsumestari Viipurin läänin ratsuväkirykmentissä 1643 ja majurina 1647. Peri Sääksmäen Lahisten kartanon, jonka omistukseen kuului mm Saarijärven Vahangan kylän talot. Haudattu Sääksmäen kirkkoon. -Puoliso Gertrud von Engelhard. Kuollut 1659 Sääksmäellä. Casper von Engelhardin ja Barbara von Fuldenin tytär. Haudattu Sääksmäen kirkkoon.
.
.
III. Lapsia:
Carl de la Motte. (nuorempi) Syntynyt 12.11. 1641 Sääksmäellä. Kuollut 4.12.1676 Turussa.(Toisten tietojen mukaan kaatunut Lundin taistelussa 1676). Omisti Sääksmäen Lahisten kartanon ja lisäksi mm Saarijärven Vahangan kylän talot. -Puoliso 30.10.1666 Turussa Catharina Munck af Fulkila. Syntynyt 18.3.1644 Turussa. Kuollut 1694.  Sai vuoden 1680 suuresta reduktiota huolimatta elinikäisen oikeuden miehensä omistukseen mm Saarijärven Vahangan kylän taloihin.
Margareta de la Motte. Eli vielä 1676 Heinolan Tuusjärvellä -Puoliso Gustaf Ållongren. Kuollut 1692. Johan Ållongrenin poika. Oli korpraali Magnus de la Gardien henkikaartissa 1654, kornetti Glasenapin rykmentissä 1657, luutnantti 1658 ja rykmentin majoitusmestari samana vuonna, Viipurin ratsuväkirykmentin ratsumestari 1676, haavoittui vaikeasti Lundin taistelussa 4.12. 1676, Karjalan rakuunarykmentin ratsumestari 24.12.1676. Kuoli Tuusmäen puustellissa Rantasalmella ja haudattiin Heinolan kirkkoon, mihin asetettiin hänen vaakunansa. Hän oli naimisissa veljensä vaimon sisaren kanssa.
Catharina de la Motte. Catharina mainitaan elossa 23.7.1694 ja vainajana 3.6.1698. Ensimmäisestä avioliitosta Evert Johan Ållongrenin kanssa ei ollut perillistä, joten Paason kartano joutui Catharina de la Mottelle. -Puoliso 1:o Evert Johan Ållongren. Kuollut 1666 Heinolassa. Oli naimisissa veljensä Gustaf Ållongrenin vaimon sisaren kanssa. Kolmas veli oli edellä mainittu Hedvig Catharina von Blixin ensimmäinen mies Magnus Ållongren. Evert Johan Ållongren sai perintönä puolet Paason tilasta ja lienee ollut vaikea luonteinen, koska hänen oma renkinsä murhasi hänet Paason kartanon läheisellä tiellä 1666.
.
Suomalainen Ållongrenin aatelissuku merkittiin aateliskalenteriin vuonna 1625. Veljeksien Evert Johan, Magnus ja Gustaf Ållongrenin isä Johan Ållongren omisti sukuperintönä Porvoon Gammelbackan, jonka möi 1627, sekä Paason talon Heinolassa ja Juvan talon Mikkelissä. Johan Ållongren sai lisäksi lahjoituksena neljä taloa Heinolan Tuusjärveltä, joista muodostettiin säteri, ja kymmenen taloa Sysmästä, jotka sai perintönä hänen poikansa Gustaf. Johan Ållongren rakennutti myös Heinolan kirkon. -Puoliso 2:o Christian Magnus von der Pahlen. Kuollut noin 1694. Rykmentin majoitusmestari. Omisti Heinolan Paason talon vaimonsa kautta.
.
.
Gammelbackan kartano,Porvoo
Gammelbackan kartano, Porvoo
.
.
.
Lähde
  1. Magnus von der pahlen- Catarina Schildt
  2. https://archive.is/pfZ32#selection-462.1-689.28
  3. De la Motte Suku
  4. Geneanet
  5. Runeberg.org
  6. Von Der Pahlen Geneanet
  7. Schildt Vaakuna (Tukholan ritarihuone)

 

 

 

Munck af Fulkila ja Munck af Sommernäs

 

Vehmaalta lähtöisin oleva Munck-suku Salon-Someron alueella muodostuu kahdesta sukuhaarasta. Vanhemman suvun Munck af Fulkila (A 130, A 6, V 21) kantaisä oli Påvel Andersson (k. n. 1580). Hänen poikansa Michel Påvelsson (k. 1599) omisti Fulkkilan ja pojanpoika Hans Michelsson (n. 1588-1635) myös Pukkilan ja Eriksbergin. Eriksberg säilyi suvulla Hansin pojan Johan Hanssonin (1614-1663) pojalle Jacob Johanssonille (1643-1706), jonka poikaan, Hans Jacob Jacobssoniin (1692-1778) vanhempi Munck af Fulkila suku sammui mieslinjaltaan.

Fulkkila periytyi Johan Hanssonin tyttärelle Margaretalle (1641-1709) ja tämän tyttären, Elsa Johansdotter Galle i Finland (A 194) (k. 1751), pojalle Bengt Jacobsson De la Mottelle(1703-1762), minkä jälkeen Fulkkila siirtyi Armfelt-suvulle.
Hans Michelssonin sisarista Elin Michelsdotter (k. 1632) meni Perniön Hirvilahteen puolisonaan Göran Olofsson Galt (k. 1602) ja Margareta Michelsdottter (k. 1667) oli naimisissa Lars Andersson Botilan (k. 1611) kanssa. Ratsumestari Lars Andersson Botila oli perinyt isältään Halikon Puotilan ja Someron Jurvalan. Margaretan omistukseen tulivat Somerolta myös Härkälä ja Lahti. Hänen kauttansa vanhempi Munck af Fulkila -suku jatkui Somerolla Mannersköld (A 128) ja De la Motte -nimisinä.

Somerolla oli jo aiemmin vaikuttanut toinen, ehkä tanskalaiset juuret omaava, Munck-suku. Anders Jönsson Munck (A 468) (n. 1580-1634) omisti HirsjärvenHarjun ja Palikaisen. Näistä Harju periytyi Hebla-tyttärelle (k. 1649). Heblan puoliso oli lohjalaista sukua oleva Karl Remainen, aateloituna Rennerfelt (A 572, A 46). Heidän poikansa Anders Rennerfelt (n. 1648-1715) omisti myös Muurlan VähäPullolan naituaan tilan perineen Beata Catarina Ljusterin (A 111) (1645-1696). Heblan veli Anders Andersson Munck (k. 1678), joka aateloitiin v. 1648 nimellä Munck af Sommernäs, omisti veljensä kanssa Palikaisten kartanon ja lisäksi Hovilan (Ihamäki) naituaan Hovilan omistajan tyttären, Helena Hansdotter Ramsayn (1684-1702). Andersin kuollessa Munck af Sommernäs -suku sammui miespuolelta. Hovilan omisti vielä tytär Anna Katarina Andersdotter Munck af Sommernäs (k. 1745), kunnes se vuonna 1707 palasi taas Ramsay-suvulle.

Anders Jönssonin toinen poika, Johan Andersson Munck (n. 1616-1634), omisti Hirsjärven ja veljensä kanssa Palikaisten kartanon. Hirsjärvi periytyi Anders Johansson Munckille (1638-1675), joka kirjattiin aatelisrekisteriin nimellä Munck af Fulkila. Hänestä katsotaan alkavan nuoremman Munck af Fulkila -sukuhaaran, jonka omistukset keskittyvät Somerolle.

Anders Johansson Munck af Fulkilan tytär Christina (1652-1698) avioitui Kopilan omistajan, Johan Johansson Jägerhorn af Spurilan (1643-1712) kanssa. Toinen Andersin tytär, Magdalena (1662-1744) peri Palikaisten kartanon ja avioitui Otto Magnus von der Pahlenin (A 75) (k. 1710) kanssa. Hirsjärvi periytyi kolmelle Andersin pojalle, joista Johan kuoli nuorena, Claes (k. 1716) siirtyi avioiduttuaan (puoliso Helena Margareta Hästesko-Fortuna, A 286, 1670-1697) Vihdin Härkälään ja Anders Erik jälkeläisineen piti Hirsjärveä vuoteen 1839 saakka. Myös Someron Kimala ja Lahti kuuluivat ajoittain veljesten jälkeläisten hallintaan.

 

Puotilasta Somerolle

BotilaAnders Larsson till Botila (n. 1550-1613) oli sotapäällikkö, joka oli lähtöisin Halikon Puotilasta ja sai ansioistaan suuria läänityksiä Somerolta: Härkälä, Jurvala, Kimala ja Långsjö (Pitkäjärvi). Andersin puoliso oli Brita (Anna) Tönnesdotter Wildeman (A 89) (k. 1608). Heidän lapsistaan Elin (k. n. 1630) peri Puotilan, Kimalan ja Långsjön ja oli myös Hovilan emäntä avioiduttuaan Hans Johan Ramsayn (n. 1550-1649) kanssa. Lars Andersson till Botila (k. 1611) peri Härkälän ja Jurvalan ja hänen puolisonsa oli Margareta Michelsdotter Munck af Fulkila. Heidän tyttären tyttärensä, Margareta Samsonsdotter De la Motte (1628-1692), puoliso oli Gustaf Henningsson Grass (V 91, A 384, 1626-1694, Pohjanmaan maaherra 1685-1694), joka omisti Puotilan, Härkälän, Jurvalan sekä Lahden.

 

Jägerhorn af Spurila (A 114, A 5). Suku on lähtöisin Paimion Hevonpäästä, jota isännöi suvun kantaisä Peder puolisonaan Kerstin (Brita) Klasdotter Horn af Kanckas. Heidän pojanpoikansa, Claes Christersson (k. 1578, puoliso Anna Johansdotter Stålarm, A 32, k. 1595), omisti myös mm. Paimion Nakolinnan. Claesin sisko Anna omisti mm. Uskelan Pahkavuoren ja toinen sisko Cecilia peri Hevonpään avioituessaan Nils Svensson Gyllenhiertan (k. 1565) kanssa. Claes Christerssonin tytär Anna Claesdotter avioitui Christer Nilsson Gyllenhiertan (k. 1620) kanssa (omistivat Paarskylän) ja poika Christer Claesson (k. 1633) nai Elin Michelsdotter Munck af Fulkilan (k. 1632), joka omisti Hirvilahden. Annan ja Christerin veljenpoika, Johan Henricsson (1602-1643, puoliso Hebla Gyllenhierta, k. 1689) peri serkuiltaan muiden läänitysten ohella myös Somerniemen Kopilan. Johan Henrikssonin jälkipolvilla oli Somerolla hallussaan Kopilan lisäksi Härkälä, Hovila, Kimala ja Lahti.

 

De la Motte (A 280, A 23). Ranskalaisen suvun kantaisä Samson De la Motte vanh. (n. 1570-1620, 1. pso Anna Rapp, 2. pso Brita Munck af Fulkila, k. n. 1642) vaikutti Sääksmäellä. Samson De la Motte nuor. (k. n. 1606, 1. liitosta) avioitui Margareta Larsdotter Botilan (k. 1657) kanssa ja heidän tyttärensä Margaretan (1628-1692) kautta periytyivät niin Puotila kuin Someronkin kartanot (vrt. ed.). Toisesta liitosta syntyneen Carl De la Motte vanh:n (k. n. 1653) poika Carl nuor. (1641-1676) avioitui Katarina Munck af Fulkilan (1644-1694) kanssa. Heidän pojanpoikansa, Bengt Jacobsson (1703-1762) ja vaimonsa Hellgard Christina Taube (1714-1758) omistivat Fulkkilan. Carl nuor:n pojanpojan pojalla, Carl Gustavilla (1741-1815, puoliso Eleonora Maria von Willebrand, 1756-1842) oli tila Kiskossa. Heidän tyttärensä Agneta Eleonora (1778-1820) ja poikansa Karl Reinhold (1783-1850) omistivat Perniön Haarlan. Agnetan 1. puoliso, Israel Helenius(1726-1806) omisti myös Muurlan Isotalon (Storgård). Karlin puoliso oli Christina Wilhelmina Hjelmerus (1811-1873), Kiskon Toijan Mommolan omistajan Christian Hjelmeruksen (1769-1835) jaSofia Magdalena Augustinin (1788-1846) tytär. Sofian isä oli suurliikemies Mathias Augustin, joka omisti mm. Perniön Latokartanon ruukkeineen.

 

Ramsay (A 215, A 17, V 40). Skottilainen Ramsay-suku kotiutui Suomeen Hans Alexandersson Ramsayn (n. 1550-1649) isän myötä. Hans asettui Somerolle Hovilaan ja avioitui ensin Elin Andersdotter Botilan (k. n. 1630) ja sitten Elin Stålhandsken (n. 1582-1668) kanssa. Puolisoiden myötä ja itse saamillaan läänityksillä Hans hallitsi lopulta n. 60 % Someron taloista tehden niistä useita säteritiloja. Hänen läänityksensä laajenivat pian myös Kimalaan ja Långsjöhön. Tyttären Elin Hansdotterin (1684-1702) puoliso oli Anders Munck af Sommernäs (k. 1678), joka omisti Somerniemen Palikaisen. Toisen tyttären, Ebba Hansdotterin (k. 1667) puoliso oli Carl Carlsson Bäck i Finland (A 193, A 15) (1609-1663), jonka veli, Johan Carlsson Bäck i Finland (1613-1679) omisti Puotilan ennen sen siirtymistä Margareta De la Motten (1628-1692) puolisolle Gustaf Henningsson Grassille (1626-1697).

Somerolla Ramsay-suvun omistukset jatkuivat Elinin ja Ebban veljen, Johan Hanssonin (k. 1648) jälkipolvissa. Tytär Margareta Johansdotter (n. 1642-1702) avioitui Anders Munck af Fulkilan (1638-1675) kanssa tullen emännäksi Munck-suvun Hirsjärvelle. Kimala periytyi Claes Johanssonille (k. 1687, puoliso Helena Stålhandske, k. 1690) ja Långsjö Hans Johanssonille (k. 1675).
Hovila palasi Ramsay-suvulle Anders Erik Johanssonin (1646-1735) pojan Alexander Wilhelmin (1680-1762) myötä. Viisi miespolvea myöhemmin Ramsay-suvulle tuli myös Melkkilä, kun Carl August (1791-1855) nai Melkkilän edellisen isännän tyttären, Beata Fredrika Charlotta af Petersenin (A 2071, A 166) (1800-1868). Myös Palikainen tuli suvulle, kun Carl Augustin veljenpojan, Georg Edvard Anderssonin (1834-1918) pojanpoika, Georg Anders Edvard Edvardsson (1895-1970) nai kartanon tyttären, Hilda Anna Maria Wahrenin (A 261) (1900-1990).

 

Stålhandske (A 98). Kemiöläisen suvun kantaisä Joen Tyrildsson (k. n. 1606) aateloitiin v. 1574. Hänen poikansa 1. avioliitosta (pso Brita Eriksdotter Rääf i Finland, A 58, k. n. 1580), Hans Joensson (1540-1624) omisti Pohjankartanon. Hansin 1. puoliso oli Helena Wildeman (1548-1621) ja 2. puoliso Margareta Eriksdotter Slang (k. 1648). Hansin pojantytär Helena Johansdotter (k. 1690) nai Kimalan omistavan Claes Johansson Ramsayn (k. 1687). Joen Tyrildssonin 2. avioliitosta (pso Felissa Nilsdotter Gyllenhierta, 1559 - n. 1688) syntynyt tytär Elin (n. 1582-1668) nai Hans Alexandersson Ramsayn (n. 1550-1649), joka omisti Puotilan, Hovilan, Kimalan ja Långsjön.

 

Lähde

Saloseudun sukututkiat r.y.